Pelihuone X

"En ole hirveän hyvä näissä nimissä, mutta Riley kuulostaa korvaani mukavalta" sanoin vähän vaivaantuneena. Ensimmäisen routen puissa oli runsaasti omenoita, jotein tarkkailin niiden oksia. Missä tahansa näistä kymmenistä puista voisi olla juuri se Mawile. Pidoveja ja Rattatoja oli yltäkyllin, mutta missään ei näkynyt Mawilea. Huokaisin syvään.

Päätin sen virallisesti; Raltsini saisi nimekseen Riley. Vincent tarkkaili edessämme alkavaa Route 1'stä. Hän suuntasin katseensa puihin, minä tarkkailin pitkää heinää. Ainut asia mitä näin heinän joukossa oli kuitenkin valtava Rattata lauma. Käänsin katseeni oikealle, jossa puun juuressa istui kovin erikoisen näköinen mies. Tällä oli päässään niinsanottu seikkailijan hattu ja kädessään valtava suurennuslasi. Päätin tallustaa miehen luo, josko hän olisi vaikka ohimennen nähnyt Mawilea.
- Anteeksi, keskeytin herran tutkimisen. Tämä käänsi suurehkon päänsä kohti minua ja paranteli pyöreiden silmälasiensa asentoa.
- Voinko olla avuksi, herra kysyy kohteliaasti. Nyökkään pienesti.
- Ystäväni Vincent etsii tiettyä Mawilea. Hän on nähnyt sen tällä Routella... Oletko sattumoisin törmännyt siihen? esitän kysymykseni. Mies nyökkää ja osoittaa kohti lyhyen Routen loppupäätä.
- Yksi Mawile juoksenteli tuolla. En ole varma, onko se etsimänne, mutta tietääkseni tällä Routella ei pitäisi edes olla Mawileita... mies kertoo. Kiitän nopeasti ja riennän takaisin Vincentin luo.
- Miehen mukaan ainakin yksi Mawile seikkailee Routen loppupäässä. Meidän kannattaisi mennä sinne etsimään, jos tuohon mieheen on uskomista, selitän Vincentille.

Sam tuli kertomaan hyviä uutisia. Mawile oli kuulemma lähellä routen loppupäätä. Innostuin niin, että lähdin juoksemaan. Ihan kuin siellä olisi legendaarinen pokemon. En voinut sille mitään. Tuo Mawile kuului minulle.

Vincent pinkaisi juoksuun. Hän tosiaan halusi tuon Mawilen... Päätin juosta pojan perään. Routen loppupää oli pelkkää tiheää ja korkeaa ruohoa. Hyvä, että näin edes Vincentin pään. Törmäilin ruohikossa useampaan Rattataan, Pidovet ehtivät räpytellä karkuun.
- Näkyykö? huudan ruohon keskelle.

Ruoho oli hyvin korkeaa, eikä mitään oikeen näkynyt. Sam kysyi Mawilesta. En vastannut hetkeen, kun halusin löytää sen niin kovasti.
"Tuossa se on!" sanoin, ja nappasin Mawilesta kiinni. Luulin jo hetken aikaa saanen sen kiinni, mutta oikeasti se olikin vain rattata. Rattata puraisi käsivarteeni, jotta irrottaisin otteeni siitä.
"Tai.. ei sittenkään.." voihkin haavaani, josta alkoi vuotaa verta. Rattata juoksi pois luotani. Istahdin maahan nojaten puuhun, ja katsoin kun veri vuosi käsivarttani alas. En nähnyt Samia, koska ruohoa näytti oikeasti tulleen lisää. Se oli niin tiheää ja korkeaa.

Kuulin kuinka Vincent kertoi löytäneensä Mawilen. Tämän jälkeen kuulin voihkintaa, ja ajattelin sen johtuvan Mawilesta.
- Kaikki okei? huudan taas ruohoon ja lähden etsimään Vincentiä.

"En ole varma" huusin ruohosta. Tunsin kädessäni pientä kosketusta, ja vilkaisin siihen. Se sama Mawile, mitä olin etsinyt koko aamun, imi kädestäni verta. Sain pienimuotoisen shokin, mutten liikuttanut kättäni ollenkaan, etten pelästyttäisi sitä.
"Tykkäät sinä verestä, huh?" sanoin sille hiljaa. Se nosti katseensa minuun, ja virnisti. Virnistin sille takaisin, ja nopeasti toisella kädellä iskin pokepallon Mawilen päähän niin, että se joutui pokepallon sisälle. Pokepallo jäi pomppimaan maahan. Mitäköhän siellä tapahtuu, ajattelin mielessäni.

Yritin siirtää heinää pois tieltäni, mutta sitä tuntui olevan loputtomasti.
- Vincent, ääntelehdi kokoajan, niin yritän löytää sinne! huudan. Toivon etten olisi eksynyt. Pari rattataa seuraa minua; toinen nuuskii kenkääni ja toinen yritää näykkiä paljasta nilkkaani. Nappaan näykkivän Rattatan hännästä kiinni ja roikotan sitä edessäni.
- VINCENT! Heitän Rattatan ilmaan, koita neuvoa mihin suuntaan, karjun heinän keskeltä. Kenkää nuuskuttava Rattata säikähtää huutoani ja luikkii pakoon. Viskaan Rattatan mahdollisimman korkealle. Se menee kuin meneekin heinän yläpuolelle ja laskeutuu vauhdilla alas. Nappaan sen syliini ja lasken takaisin heinikkoon, ennen kuin se ehtii purra.

//Anteeksi myöhäinen arvostelu! D: Annetaan vaikka kummallekin 300 dollaria (kun kaksi sivua kuitenkin on jo takana) ja kunkin otukselle taso. Osa viesteistä on aika lyhyitä; niihin voisi keksiä enemmän sisältöä. Olisi aina hyvä antaa vastapelaajalle kunnon materiaalia, johon toisen on hyvä ja mukava vastata. Muutaman lauseen pituinen vastaus ei sitä oikein tee, ja pelin eteenpäin vieminen saattaa silloin jäädä vain yhden ihmisen niskoille. c:

(Nikkille siis rahaa 300 * 1,5 = 450, ja Spikelle tasoja 1,5, josta puolikas siirtyy seuraavaan arvosteluun.)

Olisi myös mukava nähdä Nikkiä tapahtumankin puolella. ;>//

Tuijotin pokepalloa, kunnes se sulkeutui. Mawile jäi kiinni. Melkein itkin ilosta. Otin pokepallon käsiini, ja nousin seisomaan. Sam oli heittämässä Rattataa ilmaan, ja näin kun se lensi vain parin metrin päässä minusta. Huokaisin syvään, ja hymyilin itsekseni katsellen pokepalloon. Siellä se Docchi nyt oli. Kädestäni valui vieläkin verta, mutta vähemmän ennenkuin Docchi oli imenyt siitä vähän verta. Kuitenkin kuolen seuraavana päivänä verenhukkaan, hehheh, ajattelin itsekseni.
"Olen täälläpäin!" sanoin nostaen käteni ilmaan. Valitettavasti en ajatellut, ja heiluttelin sitä kättäni missä oli kaikki ne veret. Vetäisin käteni nopeasti alas toivoen, ettei Sam nähnyt sen haavoja.

Pitkän ruohon keskellä en nähnyt edes valoa, paitsi yläpuolellani paistavan auringon. Kuulin kuitenkin suhteelisen läheltä Vincentin huudon. Lähdin tallustamaan eteenpäin. Maassa oli pari pientä kiveä, jotka päätin viskata ilmaan. Ne tosin olivat niin kevyitä, että tuskin Vincent edes näki niitä. Kaivoin repustani ruutuvihkoni, josta repäisin yhden sivun. Taittelin siitä nopeasti paperilennokin, jonka heitin ilmaan. Se meni paljon korkeammalle kuin pikkukivet tai Rattata, joten tiesin Vincentin näkevän sen.
- Olenko tulossa oikeaan suuntaan? tiedustelin Vincentiltä.

Pieni paperilennokki lennähti suoraan minua kohti. Otin sen käsiini. Sam oli tulossa oikeaan suuntaan, joten astuin pari askelta ruohossa eteenpäin. Tunsin jo Samin läsnäolon, ja ojensin käteni eteenpäin tuntien Samin olkapään.
"Tässä minä olen" sanoin hymyillen virkeästi. Pidin pokepalloa toisessa kädessäni, missä Docchi päästeli pieniäänisiä muminoitansa suustaan ulos.

- Hahaa! huudahdin tuntiessani Vincentin käden olkapäälläni. Olin vihdoin löytänyt ulos tuosta kamalasta sokkelosta. Mieleeni juolahti jotakin.
- Nyt kun sinulla on Docchi ja minulla Riley, niin mitäs me nyt tehdään? kysyin. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä halusin. En ollut koskaan ajatellut, mitä minä oikeastaan haluaisin ruveta tavoittelemaan, saatikka tekemään. Olin aina vain ollut isoäidin lellittävänä.